Olipa yö.. Jotenkin koko ilta oli ihan älyttömän levoton. Kissat juoksenteli ympäri kämppää, ja ei siinä unta olisi saanut, joten katsottiin sitten telkkua. Vihdoin kun rupesi vähän rauhottumaan, ruvettiin menemään nukkumaan päin. Cara oli jo siinä vaiheessa vähän outo, mutta se on aina vähän pimeä, joten en sen enempää siihen reagoinut.
Sitten päästiin nukkumaan asti, ja taas jatkui meno. Nero juoksenteli tyttöjen perässä ihan älyttömästi, ja Cara tuli siitä sitten peiton alle turvaan. Taisin sitten vihdoin saada joskus viiden pintaan unta, kun siellä olin kisujen kanssa pyöriskellyt.
Ja sitten. Kauhea huuto. Siis ihan järkyttävä karjunta. No meinasin, että nyt Cara antaa turpaan sitten Nerolle, kun tommonen kuuluu, ja taas ne juoksenteli ympäriinsä. Pomppasin kuin salama pystyyn, ettei kenellekkään käy mitään, ja menin siihen sitten läyhäämään väliin, että nyt kita umpeen. Luulin vielä tässä vaiheessa, että laskettuun aikaan olisi 4 viikkoa.
Nostin Caran sängyltä, kun meinasin, että vien hänet pesuhuoneeseen omaan rauhaan, kun hän siellä on viihtynyt. Sitten alkoi tulemaan verta. Koko sänky oli ihan veressä, siitä se sitten ampaisi toiseen päähän makuuhuonetta, ja lattia ihan veressä. Juoksumattokin vähän sai osansa tästä. Siinä jossain välissä pikkuvauveli oli pompsahtanut ulos sieltä, ja jonkun ajan juoksemisen jälkeen istukka sitten vielä roiskahti siihen sängyn laidalle.
Olin tässä vaiheessa jo Harrin kanssa puhelimessa, että mitä nyt tehdään, kun kuukauden etuajassa synnyttää, että kai se sitten kesken meni, kun oli näin hirveä meno tms. Harri siellä vaan oli, että laskettu aika olis tiistaina, eli ei mitään hätää. Minä tietty hysteerisenä, ja kyökkäilin siinä kun sänky punaisena, ja toinen ulvomassa vieressä.
Ja tämä oli siis kuuden aikaan aamulla. Naapuri varmaan TOSI tyytyväinen :) Mullakin on ihan hiljanen ääni kun riemastun.
Nyt Cara ja pentu nukkuu kaikessa rauhassa tuossa omassa pesässään, Dana ja Nero vahtii heitä. Ihanan rauhallista tällä hetkellä.