Nyt tulee elämääkin suurempaa avautumista, mutta ei voi mitään. Ottaa päähän niin kovin, ettei mitään järkeä. On taas niitä aamuja, että voisi mennä pariksi tunniksi nukkumaan ihan tyytyväisenä, ja toivoa että kun nousee, kaikki olisi ollut vain pahaa unta.

Heräsin siihen, että Cara vetelee joulutähteä naamaansa. Siis semmonen rouskutus kuului, että herätyskello jää kakkoseksi. Tasan tiesin että jos niitä tulee tänne, niin toi salaattihirmu alkaa syömään, mutta PAKKO oli taas ostaa niin. Mä en vaan aina tajua. Ja kaikkein raivostuttavinta on se, että herää semmoseen ääneen. Ja tosissaan.. herätyskello olisi ollut soimassa vartti sen jälkeen vasta.

Tällä hetkellä ei ole minkäänlaista motivaatiota lähteä töihin. Jos täällä ottaa jo näin kovin päähän, niin kuinka kovin töissä mahtaa ottaa sitten enää. Ainakaan tällaisen aamun jälkeen. Saa juosta kaikkien kissojen perässä, kun ne tekee pahojaan täällä koko ajan. Siis onhan ne söpöjä, mutta ne ei ole sitäkään kauhean usein.

Syön tässä samalla aamupalaa, ja kiroan myös sitä, että naama näyttää ihan norsun perseeltä. Parta pitäisi ajaa, pitäisi käydä suihkussa. Oikeastaan hiukset pitäisi leikata. Minkä ihmeen takia joka aamu tuntuu vaan aina paskemmalta herätä. Ei vaan jaksa tällä hetkellä nousta. Ulkona on pimeää ja märkää ja kylmää, ja kotona palaa hermot koko ajan.

Meinasin alun perin joulun ja uuden vuoden viikon välipäivät pitää vapaina, mutta se näyttäisi siltä, että töitä on niin paljon, ettei ole mitään mahdollisuuksia. Eli sitten olen töissä senkin edestä. Vallan mahtavaa. No, siitä tulisi neljä palkatonta päivää, mutta en sitten tiedä, että olisiko sekään kauhean kannattava idea. Ei oikeastaan. Koska se neljän päivän palkka on aika iso summa koko kuukauden palkasta kuitenkin. Levätään sitten haudassa.

En tiedä missä välissä teen tota Julkkariakaan, kun tuntuu että aina on kiire. Töissä, kotona ja joka puolella.